Teon teoriaa.

Mä en halua(isi) enää koskaan, esim. ikinä erota. 13 vuotta kankkulan kaivoon. Vanhasta, parhaasta ja elämän tärkeimmästä ihmisestä (Paulan jälkeen) tehdä tekemällä vihattu persoona.
Liikaa yhteistä historiaa, menneisyyttä, tapahtumia, elämää- siis kaikkea. "Kuinka kovaa löisin, kuinka kovaa purisinkaan..."

Long taim nou sii.

Haa. Pakko hieman rustailla, kun olen tehnyt Löytöjä. Rumia ja vähempi rumia. Käväistiinpä tuossa syyskuun alussa Turkissakin, maassa johon olen deeply in loved.

Sieltä mukaan tarttui kaikenmoista. Lähinnä innostunein olen suitsukkeista, mutta niistä ja muusta romusta lisää toisella kertaa. Koska.

Tänään haluan esitellä kenkiäni ja keittiötäni. Joiltakin osin.

Saksasta ostetut, ystävältä tuliaisiksi saadut nahkasandaalit ovat metkat. On sydäntä ja eiffel tornia. Liekö niillä joku yhteys, en tiedä. Koska en aio koskaan mennä Pariisiin.

Saappaathan on jokaisella pakko olla. Mulla joskus olikin. Marimekon unikkokuvioiset saappaat, joista en pitänyt. Nämä herrrkullisen väriset saappaat löysin kirpputorilta. En voinut olla ostamatta, koska ne kaiken kukkuraksi ovat vielä aika rumatkin-hmmmm omalla tavallaan. Toivottavasti pitävät edes vettä. Pitääkin kokeilla miten ne sointuvat uusien haaremihousujeni kanssa, joita kaikki kanssaihmiseni syvästi häpeävät. Saisipa ainakin hoidella kauppa-asiat ihan itsekseen.

Vanhanaikaiset monot suorastaan huusivat minua kirpputoripöydässä. Ne ovat minulle ehkä pari numeroa liian pienet. Mutta sisulla niitä saisi joskus jopa hetken pidettyä. Mutta varsin vähän käytetyt. Kaiken kruunasi monojen sisältö- vuoden 1981 Satakunnan Kansa sanomalehteä. Kas syntymävuoteni. Mutta uskokaa pois, se ei ole enne mistään. Muuta kuin siitä, että Satakunnassa ei ole ollut helvetin moneen vuoteen hiihtokelejä.

Tässä vielä kaikki ryhmäkuvassa. Niin ja peitto tuolla alla on Turkin tuliainen. Äärettömän kaunis ja loisteliaasta käsintehty päiväpeitto, josta maksoin aivan naurettavan vähän. Tosin lupasin matkatoverinikin kaupantekijäisiksi.

Meidän taloudessa on nyt leipää. Ennen vanhaan leivät aina pimeän tulleen , talon hiljettyä katosivat parempiin suihin. Laatikko on kirpparilta, peltiä ja aika hyväkuntoinen. Hintaa 5€. Ihana <3

Lääkekaapin myötä saimme myös tyhjennettyä pari hyllyä keittiönkaapistoista ihan oikeaan käyttöön. Koskaan ei oahemmin kipeitä olla, mutta purkkeja ja purnukoita tuntuu löytyvän joka lähtöön. Tuunasin kaapin Zelda Wisdomin bulldoggi-kortilla, joka pysyy paikallaan magneettisella Burana600-purkilla. Ostettu joskus Ikeasta.

Keittiössä on nyt jälleen verho. Taloudessa, jossa ei ole silityslautaa eikä sen puoleen rautaakaan saattaa helposti käydä verhon likaannuttua, että se lentää roskikseen. Taikka päätyy ryppyisenä kaappiin. Mutta toi on kivasti viidakkohenkinen. Koska ikkunastakin näkyy vaan kuusien runkoja ja paksuja juuria ja runkoja. Hyvää puuta, niinkuin V-M.L. laulaa.

Kukkeja ja ötököitä

Istuttelin eilen lähes kaikkiin liikeneviin purkkeihin ja purnukoihin kesäkukkasia. Annansilmiä, orvokeita ja monia muita joitten nimiä en edes muista. Vielä pitäisi hakea ikivanhojen kottikärryjen koristeeksi kukkasia, mutta vielä ei ole kiire. Sorruin myös useisiin amppeleihin, koskapa ne ovat niin helppohoitoisia, kuten myös kaikki muut hankkimani kukat. Lopullinen sijoituspaikka jöi hieman auki, nyt muutama roikkuu pyykkinarulla ja omenapuussa.

Kesä-niin ihana asia kuin onkin on tuonut epämiellyttävän ötökkäilmiön mukanaan. Tuppaavatpa ne kamalat pörriäiset sisällekkin. Nyrkin kokoiset hävittäjät. Etovaa.

Kukka-aihe on mukana myös ihollani. Juho Sipilä maalasi musteella ihooni muistoksi rakkaasta papastani vihreän kukkasen. 16.03. klo 06:30 kulkee kasvinumeroilla mukanani, päivä jolloin pappaa ei enää ollut.

Päästäisen viettoa

Mukava viiden päivän vapaus. Perjantaina suostuin pojille kuskiksi. Inkisellä on niin hieno pirssi * wau *. Pienimuotoinen baarikierros lähikunnissa ja saunomista. Lauantaina oltiin koiranäyttelyssä ja kävimmepä vielä pyörähtämässä "mätsärissäkin" Samin, Mikaelin ja Sarin kanssa. Tässä hieman kuvasaastetta.

Vihriäinen löytö ja hampsterimaista hamstrausta

Oltiin tänään Leijonan kanssa pienellä maakuntamatkailu ajelulla. Käytiin mm. Kokemäen Tuohitori kirpputorilla, josta löysin tämän pienen vihreän bulldoggiolento tavaran. Sitä mainostettiin hammastikkutelineenä, mutta katsotaan mitä siihen laitan. Ehkä leskenlehtiä, kunhan ne toivon mukaan pian alkavat kukkimaan.

Mulla on muutenkin ollu jo eräitä vuosia pienimuotoinen perversio kaikenmoista bulldoggi-aiheista romua ja rynää kohtaan. Haaveilen edelleen Arabian bulldoggista. Tässä osa "kokoelmaa". Onneks on aika pikkusia kuvia, ettei pöly näy.

Odotan ihan hulluna, että alkais taas olemaan huutokauppoja. Mulla on jo kavereitakin sinne Mikael ja Jaanakin on luvannut ehtiä. Niin ja Sami. Tykkään myös kovasti naamioista. Mitä rumempi sen parempi. Oli mulla sellaisia puisiakin halpahallikamajuttuja, mutta onneksi koirat söi yhdeltä nenän.

uudet menopelit

Kesää odotellessa! Nämä kaunottaret löytyivät Hollannista.
Muutenkin näyttää siltä, että väri on muutenkin meillä POP. Tässä Leijonalle ostamani joululahja. Viheltävä vesipannu.

Pakko vielä laittaa kuva viime kirpparikiertelyn löydöksestä. Kovasti sitä ei ole ainakaan kehuttu, mutta pääasiahan on, että musta se on _ihankiva_. Ja saletisti parempi, ku entinen Ikeasta ostettu koiranpersehäntäkoukkuviritys.

Pakkasen Marjat

Mä haistoin tänään kevään, kun kaivelin innolla pieniä ojia pihalle.
Oli jo sitten todella kyllä aikakin.